Jaakko Väisänen, 32 vuotta
Syntynyt Iisalmessa, varttunut Kuopiossa
Formaatti: käsikirjoittaminen ja elokuvat

Jaakko. Kerro meille tämänhetkisestä ilmaisumuodostasi. Mikä se on, ja kuinka olet siihen päätynyt?
Löysin ilmaisumuotoni vahingossa, kun päädyin ohjaamaan muutaman musiikkivideon ja kiinnostuin näiden myötä videotaiteesta. Sitä ennen olin käsikirjoittanut pari lyhäriä ja ajattelin, että keskittyisin vain kirjoittamiseen. Vuorottelen videoiden ja kirjoittamisen välillä. Elokuvan avulla voi näyttää ihmeellisiä juttuja, mutta se on pirun työlästä hommaa, kun siihen tarvitsee yleensä niin paljon muita ihmisiä ja laitteita. Kirjoittaminen on siinä mielessä helpompaa, kun siihen ei tarvitse rahaa ja suhteita.

Mitä erilaisia taideprojekteja sinulla on vuosien varrella ollut?
Musiikkivideoita ja lyhytelokuvia. Olen viime aikoina kuvannut erityisesti luontoa ja treenannut sitä kautta kuvallista ilmaisuani. Työstän tällä hetkellä vähän pidempää leffaa, joka kulkee työnimellä Puijooga. Se on surrealistinen ja meditatiivinen fantasiaelokuva, jonka kuvaukset olisi tarkoitus aloittaa ensi kevään aikana. Se on vielä tosin käsikirjoitusvaiheessa, joten mitään ei voi sanoa varmaksi.

Mitkä asiat ajavat sinua tekemään taidetta? Pyritkö olemaan taiteessasi kantaaottava?
Kuiskaukset, jotka tuuli tuo mustan järven takaa. Luonto, traumat ja rakkaus.
Viime aikoina minua ovat inspiroineet perhe, esi-isät ja muut henget.

Se ei ole ihan kannanottoa, mutta pyrin esim. siihen, että pätkissäni ei poltettaisi röökiä, koska se saattaa aiheuttaa katsojassa tupakanhimoa. Haluan myös näyttää taiteella luonnon kauneutta siellä, mistä ihmiset eivät välttämättä sitä näe, mikä on ehkä myös jonkinlaista kannanottoa.

Still-kuva musiikkivideosta Ruikula

Oletko koskaan opiskellut taidetta tai luovia aloja, ja jos niin mitä siitä opit?
Valmistuin viime keväänä Tampereen ammattikorkeakoulusta, missä opiskelin käsikirjoittamista ja kuvallista ilmaisua. Opin yhteistyötaitoja ja perusteet aika moneen asiaan. Opin myös sen, että minun pitää jatkaa opiskelua itsenäisesti, enkä koskaan ole siinä mielessä valmis. Opinnoista ehkä 30% oli järkevää ja mielenkiintoista ja yleensä ne jäivät pintapuolisiksi. Koulun kautta tutustuin myös tosi moneen lahjakkaaseen tyyppiin ja se oli hienoa, kun kaikki keskittyivät täysillä lyhäreihin ja muihin juttuihin.

Opin yhteistyötaitoja ja perusteet aika moneen asiaan. Opin myös sen, että minun pitää jatkaa opiskelua itsenäisesti, enkä koskaan ole siinä mielessä valmis. Opinnoista ehkä 30% oli järkevää ja mielenkiintoista ja yleensä ne jäivät pintapuolisiksi. Koulun kautta tutustuin myös tosi moneen lahjakkaaseen tyyppiin ja se oli hienoa, kun kaikki keskittyivät täysillä lyhäreihin ja muihin juttuihin.

Millaista palautetta olet saanut, ja mitä merkitystä kritiikillä sinulle henkilökohtaisesti  on?
Jos kritiikistä saa jotain irti, niin sillä on paljonkin merkitystä, varsinkin jos kritiikkiä saa silloin, kun projekti ei ole vielä valmis. Se, että haukutaan kokonaan paskaksi on aika nihkeää, mutta olen tottunut siihen varsinkin koulussa ja tietysti kritiikkiä tulee aina saamaan. Kun antaa kritiikkiä jollekin, olisi hyvä myös mainita positiivisia asioita teoksesta.

Nyt seuraa ikuisuuskysymys: Mikä tai kuka on mielestäsi taiteilija?
Taiteilija on ihminen tai muu tietoinen olento, joka määrittää itsensä taitelijaksi tai muut määrittävät hänet sellaiseksi.

Voiko kuka vaan mielestäsi olla taiteilija, ja onko taiteilijuus mielestäsi tietoinen valinta?
Jokaisen kannattaa olla joskus artisti ja uskaltaa heittäytyä. Se vaatii kyllä omistautumista, pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta.

Still-kuva lyhytelokuvasta ”Tieteenlaitos”

Onko sinulla esikuvia? Kenen töitä sinä arvostat?
Ron Fricke, Stefano Benni, Andrei Tarkovsky ja Richard Linklaterin. Tarkovskyn ”Stalker” ja Linklaterin ”Rakkautta ennen aamua” ovat itselleni aika merkittäviä teoksia. Heidän töihinsä ei kyllästy ja niistä voi nauttia aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Entä onko sinulla alter-egoa?
Julkaisen videoitani nimellä Jaakko Jupiter, koska Suomessa asuu pari muutakin media-alalla työskentelevää Jaakko Väisästä. En kuitenkaan katsoisi, että se on minun alter egoni.

Kyseenalaistatko koskaan sitä, miksi teet taidetta? Kuinka pääset itse yli luovista blokeista tai kuivista kausista?
Epäilyksiä tulee aina olemaan, mutta halu tehdä jotain voittaa ne. Joskus ehkä jopa ylianalysoi liikaa tekemisiään. Pitäisi vaan keskittyä 100% tekemiseensä ja olla enemmän itsevarma. Yksi tapa on lopettaa alkoholin käyttö ja aloittaa kuntoilu, niin mieli ei ole enää niin epäileväinen ja se uskoo enemmän itseensä.

Still-kuva lyhytelokuvasta ”Harmi”

Nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta tämä on mielestäni tabuaihe joka koskettaa meitä kaikkia, ja jota on aiheellista murtaa ja tuoda ulos piilostaan. Oletko kärsinyt mielenterveysongelmista, ja voiko taide toimia mielestäsi jonkinlaisena terapiamuotona?
Kärsin masennuksesta aika pitkään. Koin, että psykoterapia-istunnoista oli apua. Sen lisäksi elämäntapojen muutokset ja valaistuminen auttoivat minua. Joillekin taiteenteko voi olla terapeuttista, mutta itselläni ei välttämättä niinkään. Minulle tärkeämpää mielenterveyden kannalta on pitää huolta fyysisestä kunnostani ja käydä metsäretkillä. Silloin, kun olen ollut masentunut, en ole saanut aikaiseksi juuri mitään järkevää. Jos aivot eivät toimi kunnolla, niin silloin on vaikea ylittää itsensä ja tehdä taidetta.

Entä uskallatko vielä haaveilla ja uneksia? Mistä asioista sinä haaveilet?
Teen sitä koko ajan. Haaveilen pienestä yhteisöstä satumetsässä, missä asuisin perheeni ja kavereiden kanssa.

Still-kuva lyhyelokuvasta Spirit of Kalla

Kuinka tärkeää sinulle on se, että ympärilläsi ja lähipiirissäsi on luovia ihmisiä?
Se on todella tärkeää ja haluaisin elää tällaisten ihmisten kanssa. Lähiympäristössäni on paljonkin luovia ihmisiä, mutta aina niitä voisi olla lisää.

Onko oma perheesi kannustanut sinua olemaan luova?
Kyllä, isäni ja hänen vaimonsa ovat taitelijoita ja heiltä on tullut kannustusta, varsinkin kun menin luovan alan kouluun. Heiltä olen oppinut estetiikasta.

Onko sinulla luova kumppani?
Puolisoni tekee kuvataidetta ja on koulutukseltaan kuosisuunnittelija. Hän on visuaalisesti todella lahjakas ja arvostan sitä, miten hän osaa ammentaa alitajunnan pimeitäkin puolia taiteessaan. Se helpottaa paljon, kun on taiteellinen kumppani. Joskus saatan kysyä häneltä mielipidettä esimerkiksi sommitteluun tai värimäärittelyyn liittyvässä asiassa ja vaikka hänen mielipiteensä ei aluksi miellyttäisikään, niin se on yleensä oikeassa.

Still-kuva teoksesta Heart Spell

Millainen yhteisöllinen merkitys taiteella on sinulle? Työskenteletkö mieluummin yksin vai yhdessä, taikiinnostaako sinua taidekollektiivit?
Koska teen videoita, olen tehnyt taidetta aika paljon muiden kanssa. Osuuskuntatoiminta on tuttua, mutta jonkinlainen vielä enemmän taiteellinen kollektiivi ja yhteistyö auttaisi varmaan omassa tekemisessä ihan senkin takia, että taide pääsee kehittymään.

Taiteen merkitys yhteisöön voi olla hyvinkin suuri. Yhdessä työskentely on ihan tarpeellista ihan senkin takia, että taide pääsee kehittymään.

Jos elää ympäristössä, jossa ollaan sitä mieltä, että taidetta ei tarvita mihinkään ja ainoaa oikeaa kulttuuria on katsoa formula ykkösiä, juoda olutta ja kuunnella iskelmä-heviä, niin kai silloin vähän vaikea olla luova. Tai jos porukassa ei tehdä muuta kuin hiisaillaan eikä ketään kiinnosta mikään.

Millä tavoin taidekasvatusta voisi mielestäsi kehittää ja miksi?
Kaikenlaista sivistystä ja luovuutta pitäisi vaalia enemmän. Se olisi tärkeää, koska olemme henkisiä olentoja.

Still-kuva teoksesta Heart Spell

Muuttaisitko jotakin Kuopion taiteentekomahdollisuuksissa tai kulttuuritarjonnassa? Voisitko vertailla koti- ja syntymäkaupunkiesi mielentiloja keskenään?
Kun vertaa Kuopiota vaikkapa Turkuun niin onhan ne kulttuurillisesti vähän eri sarjassa. Kuopion taide-elämä on aika köyhää. Täällä nuoret eivät käy gallerioissa tai teattereissa niin kuin isommissa kaupungeissa eikä taidetta arvosteta. Olisi hyvä, jos tänne tulisi vaikka joku uusi galleria ja teatteri.

Lopuksi: Mitä neuvoja tai rohkaisua antaisit sellaiselle henkilölle, joka on tehnyt taidetta itsekseen, jemmaillut sitä jonnekin pöytälaatikkoon, mutta ei ole jostain syystä vielä rohjennut julkaista sitä?
Kannattaa kuunnella sydäntään. Taide voi opettaa myös itsestä uusia asioita. Jos sitä meinaa tehdä enemmän, niin kannattaa pitää hyvää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.

Jaakon töitä katsottavissa Youtubessa:

Spirit of Kalla:

Ruikula: Ehkä, mutta tuskin (musiikkivideo)