Neiti P.
Syntynyt Kuopiossa, asuu Helsingissä
Formaatti: Sikakuvasto

Neiti P. Kerro meille hiukan tämänhetkisestä ilmaisumuodostasi. Mikä se on, ja kuinka olet siihen päätynyt?
Porsu-hahmo on pyörinyt alitajunnassani jo vuosia, se vaan odotteli omaa kanavaansa. Piirrän sarjakuvat käsin ja skannaan ne koneelle. Muokkailen ne paint.net-ohjelmalla julkaisukuntoon.

Ajatus oman sivuston perustamisesta syntyi rokki-iässä eli 27-vuotiaana. En enää voinut olla taiteilija, joka ei tee taidetta. Oli pakko saada jotain konkreettista aikaiseksi.

Mitä erilaisia taideprojekteja sinulla on ja on ollut?
Teen sikakuvaston lisäksi myös räppiä, mutta en ole saanut lukuisista yrityksistä huolimatta aikaiseksi mitään, mitä kehtaisi julkaista.

Nuorena tahdoin kirjailijaksi. Käytin vuosia omaelämäkerrallisen romaanin kirjoittamiseen. Tuloksena oli satoja sivuja, joita en ole koskaan uskaltanut lukea. Kesken on jäänyt myös animaatioelokuva.
Maalaan satunnaisesti (tietenkin omakuvia!).

Mikä ajaa sinua tekemään taidetta? Mistä saat inspiraatiota? Pyritkö olemaan taiteessasi kantaaottava?
Sisäinen pakko ja varmaan myös jonkinasteinen näyttämisen halu. Oman elämän pettymykset, hyvinvointivaltion kafkamaisuus, ihmisten kotikutoiset elämänfilosofiat.
Viime aikoina minua ovat inspiroineet kehon asteittainen rapistuminen ja varhaiskeski-ikäistyminen.

Kantaaottaavuus on lähinnä sivutuote, blogin tarkoitus ei ole ajaa mitään tiettyä ideologiaa.

Onko sinulla kulttuuri- alan koulutusta, ja mitä siitä opit? Jos teet jotain ”normaalia päivätyötä”, mitä teet?
Olen ollut taideopistoissa. Opin sen, että adverbiaaleja ei saa käyttää, se on laiskaa kirjoittamista. (Tyyliin ”Mies katsoi vihaisesti”.) Käytän niitä silti joskus.

Ikuisuusopiskelen yliopistolla käyttäytymistieteellistä alaa. Olen osa-aikahommissa tutkimustöissä.

Millaista palautetta olet saanut? Kuinka merkityksellistä kritiikki on sinulle?
Fanipostia tulee inboxiin satunnaisesti. Jotkut kommentoivat kasvotusten, että siisti juttu yms. Ihmisten palaute kannustaa jatkamaan, sillä yksin kammiossa epätoivo ja itseinho ottavat välillä vallan, ja touhu alkaa tuntua täysin turhalta. Murskakritiikkiä en ole koskaan saanut, paitsi kumppanilta, jolle näytän keskeneräisiä tuotoksia. Hän sanoo joskus, että vittu mitä paskaa, taasko tuo sama vitsi. Vaikka se sattuu, on hyvä, että säästyy myöhemmältä, paljon suuremmalta häpeältä.

Mikä tai kuka on mielestäsi artisti?
En koe olevani kompetentti määrittelemään taiteilijuutta. Mielestäni taiteilija on ihminen, joka sisäisen pakon ajamana pyrkii tuottamaan tekeleitä, joista ei ole kenellekään minkäänlaista objektiivisesti havaittavaa hyötyä. Kuka tahansa voi olla taiteilija.

Voiko kuka vaan olla artisti, ja onko artistina olo mielestäsi tietoinen valinta?
Osalla ihmisistä tuntuu olevan sisäinen pakko toteuttaa itseään taiteen keinoin, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Se hävettää, ellei ole hullu. Taiteilija on yhteiskunnan narri, jonka tulee syleillä kärsimyksentäyteistä osaansa. Mikään ei ole niin tylsää kuin taiteilija itkemässä sitä, että ei saa arvostusta tai rahaa. Se on valinta!

Onko sinulla ollut koskaan epärealistisia odotuksia taiteilijana olosta?
Nuorempana halusin olla taiteilija, mutta en tehdä taidetta. Halusin olla palvottu nero, jonka ei tarvitse ponnistella. Nuorena olin kuitenkin liian ylimielinen ja päihtynyt tekemään taidetta. Se myös hävetti: pelkäsin olevani paska. Ja paskahan sitä myös oli, on edelleen.

Kyseenalaistatko koskaan, miksi teet taidetta? Kuinka pääset yli tällaisista taiteellisista blokeista?
Näitä ajatuksia on jatkuvasti. Sian työstäminen vie uskomattoman paljon aikaa, jonka voisi myös käyttää järkeviin asioihin kuten oman toimeentulon edistämiseen tai ihmissuhteiden ylläpitämiseen.

Nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta tämä on mielestäni tabuaihe joka koskettaa meitä kaikkia, ja jota on aiheellista murtaa ja tuoda ulos piilostaan. Oletko sinä kärsinyt mielenterveysongelmista, ja voiko taide toimia mielestäsi jonkinlaisena terapiamuotona?
Olen ollut käynyt terapiassa yhteensä kuusi vuotta. Varsinkin aikuisiällä se on ollut hyödyllistä. Vasta aikuisiällä (yli 25-vuotiaana) monet psyykkiset työkalut (kuten itsehillintä) ovat kehittyneet kunnolla ja ne voi valjastaa käyttöön.
Taide voi olla terapeuttista, mutta se ei ole mielestäni sen tarkoitus. Kukaan ei nauti siitä, kun joku masturboi traumoillaan.

Uskallatko haaveilla? Mistä sinä haaveilet?
Vanhetessa haaveet muuttuvat vähemmän raflaaviksi. Haaveilen vakaasta toimeentulosta, joka ei vahingoita itsemääräämisoikeuttani. Toisaalta haluaisin korvata tälle yhteiskunnalle edes osan niistä resursseista, jotka minuun itseeni on sijoitettu.

Onko sinulla esikuvia?
En juurikaan lue sarjakuvia ja se varmaan näkyy, mutta ihailen Naisen kanssa -sarjakuvaa sekä Matt Groeningin Life in Hell -tuotoksia. Tykkään pseudoihmistieteellisistä luonnehdinnoista sarjakuvamuodossa. En jaksa keskittyä pitkiin, juonellisiin tarinoihin. Pohjimmiltaan kaikki tarinat ovat samanlaisia. Sosiaalisesta todellisuudesta tehdyt havainnot ja päätelmät ovat mielenkiintoisempia, vaikka ne olisivatkin kökköjä.

Onko sinulla alter-egoa?
Sika sopii huonosti yhteen tiettyjen elämänalueideni, esimerkiksi ammatillisen identiteettini, kanssa. Siksi on parempi pysytellä sen tarjoaman salanimen suojissa.

Onko lähipiirissäsi luovia ihmisiä, ja onko se sinulle tärkeää?
Pidän ihmisistä, joiden maailmankatsomus on jollain tapaa nyrjähtänyt ja joilla on outo tai hullu suunnitelma. Äärimmäinen sovinnollisuus on tylsää ja jarruttaa kehitystä. Toisaalta sitäkin tarvitaan, jotta yhteiselo on mahdollista. Elämä on jatkuvaa tasapainoilua sen välillä, mitä haluaa tehdä ja mitä kehtaa tehdä.

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos joku haluaa puhua verhotangoista, niin sitten puhutaan verhotangoista.

Onko perheesi kannustanut sinua luovuuteen?
Eivät erityisesti. Esimerkiksi isäni ei tiedä Sian olemassaolosta, ja vaikka tietäisikin, en usko että hän kykenisi käsittämään, miksi teen jotain tällaista.

Joudutko selittelemään ratkaisujasi elämäntapaasi liittyen läheisillesi, ystävillesi tai kumppanillesi?
En yleensä selitä, jätän vain kertomatta.

Millainen yhteisöllinen merkitys taiteella on sinulle?  Teetkö taidetta yksin vai yhdessä, tai kiinnostaako kollektiivit?
Olen huono tekemään yhteistyötä. Ryhmässä alistun sosiaaliselle paineelle enkä osaa sanoa, jos jokin tuntuu huonolta. Tuntuu, että yhteistyön hedelmät ovat usein kompromisseja, jotka eivät tyydytä oikein ketään. Lisäksi ihmisjoukkojen koordinoiminen tuo mukanaan myös järjettömän määrän säätöä.

Olen tyytyväinen yksin tekemiseen. Pidän siitä, että voin kontrolloida kokonaisuutta ja vaikka jättää sen kesken, jos siltä tuntuu.

Muuttaisitko jotain Kuopion (tai kotikaupunkisi) taiteentekomahdollisuuksissa tai kulttuuri-tarjonnassa? Onko syntymä- ja kotikaupunkisi kulttuurisilla mielentiloilla tietynlaisia eroavaisuuksia?
Savolainen mielenlaatu on staattinen: asioita ei välttämättä haluta tehdä, jos ne voi jättää tekemättä. Siellä on vähemmän ihmisiä, joten paine sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen on suurempi. Savolainen todellisuus on surrealistinen: asiat voivat samanaikaisesti olla ja olla olemata.

Helsingissä ihmiset ovat keskittyneitä enemmän itseensä, eivätkä siten välitä toisten tekemisistä. Täällä voi olla anonyymimpi. Kulttuurilla ole samanlaista ominaislaatua kuin periferiassa, vaikutteita imetään sieltät äältä. Helsinki on kaupallinen, sliipatumpi. Täällä on enemmän mahdollisuuksia.

Lopuksi: Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka on tehnyt taidetta itsekseen, jemmaillut sitä jonnekin pöytälaatikkoon eikä ole jostain syystä vielä julkaissut sitä?
Tulisi rohkaistua ja näyttää tekeleitään ainakin kahdelle, rehelliseksi tietämälleen henkilölle ja kuunnella heidän mielipiteensä. Kritiikki sattuu, mutta auttaa kehittymään. Aika kuluu yllättävän nopeasti. Ei kannata tuudittautua siihen, että sinut joskus tulevaisuudessa ”löydetään” ilman että teet itse mitään. Ei myöskään kannata käyttää liikaa päihteitä, sillä se vie aikaa. Päihtyminen ei ole itseilmaisua!

Käy tutustumassa sikakuvastoon osoitteessa http://www.porsas.org sekä https://www.facebook.com/porsasorg/!

Huom! Obs! Porsas.orgin virallinen nettisivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, mutta sen korvaava osoite on http://e41.temp.domains/~porsasor/?fbclid=IwAR0LMzTQ-t8WPlRpyhChmGH0TTUvTWyACr9woa4wqxPDtdK7gsJSoSnlhvA .