NIMI: Niko Vainikainen
IKÄ: 28
KOTI- JA SYNTYMÄKAUPUNKI: Kuopio
OMA FORMAATTI: Viihdetaiteilija
MOTTO: Se on sitä mitä se on

Niko.
Olet etenkin kotikaupungissasi Kuopiossa tunnettu ja taitava freestylaaja. Kerro meille vähän omasta freestailin filosofiastasi, ja mistä tässä improvisationaalisessa runonlausunnassa on lopulta kyse?

Mulle se on tajunnan virtaa ja hauskinta siinä on se, että toimii sen aikana sekä kertojana että kuuntelijana. Mielestäni kaikki improvisaatio on luovuutta puhtaimmillaan, jonka aikana avaa kanavat alitajunnasta ja vaikka jotain pintaan noussutta asiaa ei esittäisikään yleisölle, vaan ns. nielaisee sisäänsä, niin se on käynyt pinnassa, eli toisin sanottua se on sekä itsensä, kuin myös oman sisäisen maailmansa oppimista ja ulosantinsa kontrolloinnin harjoittelua. Tässä näin tekijän näkökulmasta.

Katsojan/kuuntelijan näkökulmasta taas pääsee todistamaan tätä pyörremyrskyä, jota taiteilija käy sisällä päässään, vaikkakin suuntaa ilmaisuaan ulospäin. Itse koen ne tilanteet yksinäiseksi, vaikka ulkoapäin tilanne saattaisikin tuntua kollektiiviselta tapahtumalta.

 

Kerro oma suosikki-freestylaajasi. Ketä artistia voisit sanoa katsovasi ”ylöspäin”?

Suomessa ehdottomasti Are, koska läpät ovat nokkelia ja sylky improvisoidessa parempaa mitä moni räppäri kirjoittaa. En varsinaisesti idolisoi ketään artistia, mutta arvostan monipuolisuutta niin tyylillisesti kuin musikaalisesti. En myöskään osaa laittaa artisteja paremmuusjärjestykseen, koska kulutan paljon useita eri taiteenaloja ja musiikin suuntauksia joista inspiroidun milloin minkäkin subjektiivisen kokemuksen, ymmärryksen sekä oivaltamisen kautta.

Ehkä siis koen tämän asian liian monimutkaisena vastatakseni yksiselitteisen suoraviivaisesti.

Viime vuosina Funkkaa Taikka Kuole -kollektiivi on järjestänyt laajalla skaalalla tapahtumia ympäri Kuopiota räppi-skeneen ja katukulttuuriin liittyen. Kerro, miten ja milloin päädyit perustamaan FTK:n ja ketä siihen oikein kuuluu?

Vuonna 2011 silloiselta K-Klubilta peruuntui eräs punkkikeikka ja meitä pyydettiin järjestämään korvaavaa ohjelmaa tilalle. Riku Ryysyläinen, eli DJRR oli juuri hankkinut vinyylisoittimet ja minä puolestani vietin paljon aikaa freestyleräpin parissa, sekä olin aikaisemmin järjestänyt tapahtumia nuorisotaloilla. Pyysimme DJKK:n mukaan ja tapahtuman nimeksi keksittiin Funkkaa Taikka Kuole, koska räpin lisäksi oli tarkoitus soittaa muutakin rytmimusiikkia kuin räppiä ja funk vei meitä tuolloin vahvasti mukanaan. DJ:t pyöritti levyjä ja minä vedin freestylea ja pidin open mic -sessiot. Ilta meni hyvin ja meitä pyydettiin järjestämään tapahtumaa joka kuukausi.

K-Klubin suljettua ovensa tilalle tuli Resistori, jossa jatkettiin klubiamme. Resistorin jälkeen siirryimme Bar Freetimeen ja samalla otettiin iltoihin mukaan esiintyjiä. Tuolloin olimme jo säästäneet lipputuloja, joilla hankimme sitten omaa äänentoistokalustoa. Freetimen lisäksi kuvioihin tuli kuukausittainen Freestyle Tiistai/Freestyle Or Die klubi Henry’s Pubiin ja FTK klubeja järjestettiin myöhemmin myös siellä, sekä Panzassa, Pannuhuoneella ja MiniPubissa. Sisävesiristeilykin otettiin vuosittaiseksi perinteeksi Funkkaa Taikka Kuole -risteilyn muodossa, jonka ympärille on rakentunut kahden päivän Funk Fest.

Minä ja Riku laitettiin siis homma aluilleen ja DJKK:n lähdettyä tapahtuma aktiiveihin on tullut mukaan mm. DJ Juicy-L ja DJ Stedi. Perustimme alkuvuodesta FTK Tuotanto Osuuskunnan, jonka myötä mukaan on tullut paljon eri alan osaajia mm. kuvaajia, graafikoita ym. Julkaisemme myös FTK-levyt merkillä räppiä vinyylinä, CD:nä ja diginä.

FTK-levyt artisteja ovat minun ja Rikun lisäksi Tsydde, Jasa, I’mmeinen, Pramatik, Rowine, Markku Let-G, DJ Stedi, J.Boom, Hauta ja Juicy L. Kaikki artistit ei kuitenkaan ole osuuskunnan jäseniä tai muussa toiminnassa mukana.

 

Kuinka suuressa osassa verkostoitumistaidot ovat taide- ja kulttuurihommissa, ja millaisten ihmisten kanssa teet itse mieluiten yhteistyötä? Millaisia haasteita etenkin aloittelevat tapahtumanjärjestäjät joutuvat kohtaamaan?

Verkostoituminen on tietysti suuressa osassa niin musiikin- kuin tapahtumien tuotannossa. Minusta tuntuu, että varsinkin eri hiphop-kulttuurin edustajat verkostoituvat automaattisesi yhteisen intohimon myötä, ja väkisinkin näin pienessä maassa kuin Suomi, se tapahtuu aktiivien keskuudessa luonnollisen helposti. Äkkiä sen tajusi, että ihmisiähän tässä kaikki ollaan kun omia esikuvia alkoi olemaan langan päässä ja yökylässä järkkäämiemme keikkojen jälkeen. Monet artistit keiden kanssa olen tavannut yhteistyön merkeissä, ovat nykyään myös hyviä ystäviäni.

Teen mielellään yhteistyötä ihmisten kanssa, jotka ovat ensinnäkin yhteistyökykyisiä ja jollain tapaa näissä hommissa mukana samalla meiningillä. Jos alkaa järjestämään kokemattomana tapahtumia, niin ensimmäiset kompastuskivet ovat varmaan tekniset asiat äänentoisto- ja valopuolella ja yleisten käytäntöjen opettelu keikkojen buukkausten suhteen. Tietysti markkinointi- ja talouspuoli on oma sokkelonsa, jonka pyörittäminen vaatii tietynlaista pelisilmää ja uskallusta ottaa riskejäkin. Haasteet ovat tietysti eri mittaluokissa erikokoisten tapahtumien kohdalla, mutta kaikissa kuitenkin hyvin tärkeää on se, että mukana tekemässä on luotettavia ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa vastuuta eri tehtävistä. Useasti tapahtumissa on monta tekijää ja muuttujaa, sen takia informaatio suuntaan ja toiseen on tärkeää, eikä mitään kannata jättää arvailun varaan.


Millainen on omasta mielestäsi onnistunut keikka? Jos setti menee jostain syystä plörinäksi, miten itsesoimauksen ja huonon itsetunnon mainingeista oikein noustaan takaisin ylös?

Mielestäni keikka on onnistunut silloin, kun esiintyjällä/esiintyjillä ja yleisöllä jää hyvä maku suuhun ja keikkaan on mahtunut molemminpuolinen, monipuolinen tunteiden spektri. Tietty onhan se plussaa jos biisit menee hyvin, mutta en näe sen olevan keskiössä siinä, mikä tekee keikasta onnistuneen. Tärkeää on, että esiintyjä on läsnä ja saa yleisön mukaan.

Onnistuakseen keikka vaatii aina treeniä, että ohjelmisto on kunnossa ja lavalla tiedetään koko ajan mitä milloinkin tapahtuu. Tottakai se jää vaivaamaan jos menee plörinäksi, mutta itse olen jotenkin oppinut kompastumaan, niin että sen voi kääntää voitoksi ja sillä on iso merkitys miten itse ottaa epäonnistumiset, koska yleisö reagoi siihen samalla tavalla esim. jos vaivaannut, yleisö vaivaantuu, mutta jos otat huumorilla, yleisökin ottaa huumorilla.

Nykyään on kantapään kautta oppinut niin paljon keikkailusta ja ammatti-ylpeyttä on sen verran kertynyt, että pitää huolen että oma osuus on hanskassa sekä tekniikkavara piuhoineen ja aikataulu säätövaralla varmistettu. Eteenpäin on aina mentävä, ja siksi kannattaa ottaa mieluummin opiksi kuin jäädä tuleen makaamaan.

 

Mikä on mielestä parasta Kuopiossa, ja miksi päätit itse muuttaa Helsinkiin?

Parasta Kuopiossa on ihmiset, eli sukulaiset ja ystävät. Asuin elämästäni ensimmäiset 28 vuotta Kuopiossa ja ainahan se tulee tuntumaan kodilta. Kaipaan mestoina Panzaa, Kanelia, MiniPubia, Pannuhuonetta ja keikkapaikkana Henry’s Pubia. Koen myös että Kuopiossa on rennon lupsakka ilmapiiri, ihmiset ystävällisiä ja ottavat myös toiset huomioon.

Jotenkin tuntuu että yleisesti elämän rytmi on pääkaupunkiseudulla nopeampaa ja siksi myös luulen, että ihmiset eivät sen takia kerkeä ottaa toisia niin hyvin huomioon, huomioiden myös sen tosi-seikan, että täällä on vaan niin paljon enemmän ihmisiä. Tiesin jo useita vuosia sitten muuttavani Helsinkiin, koska jäädessäni Kuopioon opiskelemaan musiikkia Konservatoriolle puolisoni muutti tänne opiskelemaan tanssia Teatterikorkeakouluun. Oli selvää, että kumppanini työllistyisi paremmin pääkaupunkiseudulla koska tanssin kenttä on täällä vahva, ja koulun projektien myötä hän verkostoituisi Helsingin piireihin. Itselleni tämä passasi oikein hyvin, koska koin maiseman vaihdoksen tekevän hyvää ja onhan minullakin muusikkona täällä enemmän mahdollisuuksia. Tietysti kilpailukin on täällä kovempaa, mutta riittääpähän haastetta ja koluttavaa. Kuopiossa on pienet piirit ja keikkapaikatkin koluttu vuosien saatossa, joten Helsinki tarjoaa monipuolisempia polkuja omalle uralle.

Oletko koskaan opiskellut kulttuurialaa koulussa, ja jos, niin mitä sieltä opit? Mitä teet päivätyöksesi, ja liittyykö se jollain tavalla kulttuurialan hommiin?

Valmistuin viime keväänä muusikoksi Kuopion Konservatoriolta pääaineena laulu ja sivuaineena sähköbasso. Valinnaisina kokonaisuuksina oli mm. säveltäminen ja musiikkiteknologia. Opin monipuolisesti musiikista niin soitto- ja laulutaidollisesti kuin teoreettisestikin. Tähtäimessä on tulevaisuudessa tehdä paljon musiikkia, muutakin kuin räppiä ja juuri tätä varten sain sieltä paljon työkaluja.

Funkkaa Taikka Kuole -tapahtumien ja musiikin tekemisen sekä esittämisen lisäksi tuotan sisältöä urbaanin kulttuurin median feat.fi -sivustolle ja sen muille kanaville. Työnkuvaani kuuluu videosarjojen, haastattelujen, sekä muiden artikkeleiden suunnitteleminen ja toteuttaminen yhdessä työryhmän kanssa. Lisäksi sävellän musiikkia kyseisen median ohjelmiin ja toimin aina tarvittaessa myös ääniteknikkona muissa Featin sisällön tuotannoissa.

Kerro parhaat vinkkisi eteenpäin: mitä aloittelevan muusikon/taiteilijan tai tapahtumanjärjestäjän täytyy muistaa, jos haluaa pärjätä kulttuurin alalla?

Omassa tekemisessä ainakin on korostunut uskominen ja luottamus siihen, että se mitä tekee, tulee olemaan elinkeino, joka tarkoittaa sitä, että siihen täytyy sitoutua ja tuloksen tuottaminen sekä ammattilaiseksi kehittyminen vie vuosia aikaa, eikä mikään tule ilmaiseksi tai hetkessä. Se että tällä hetkellä keikkailen paljon ja tulen toimeen intohimoani toteuttamalla on vaatinut sen, että olen elänyt vuosia pienillä tuloilla ja käyttänyt mielummin aikaani oman juttuni eteenpäin viemiseen sen sijaan että olisin karsinut ajastani intohimoni parissa tehdäkseni jotain muuta josta olisin tienannut helpommin ja enemmän. Muusikkona/taiteilijana toimeentulon saaminen vaatii siis suunnitelmallisuutta ja motivaatiota ymmärtäen sen tosiasian, että työn hedelmät kerätään vasta sitten kun se oma juttu on kasvanut sen verran isoksi, että se alkaa ylipäätään sitä hedelmää tuottamaan.

Kiteytettynä: usko unelmiisi ja etene määrätietoisesti askel kerrallaan, sillä tällä alalla palkinto saadaan useimmiten vasta kun maali on pitkän työn tuloksena saavutettu.

 

Entä mikä on paras neuvo, jonka olet itse saanut kulttuurin kentällä työskennellessäsi?

Ei tule mieleen mitään yksittäistä neuvoa, mutta tietysti kaikki oppi kokeneemmilta liittyen esimerkiksi äänitystekniikkaan, äänen käsittelyyn ja keikkailun peruskäytäntöihin on ollut tärkeää.

Mainitse joku biisi, kirja tai taideteos, mihin sinulla on ollut viime aikoina pieni pakkomielle ja miksi.

Kuuntelin nuorena paljon Analogik-nimistä yhtyettä ja löytäessäni sen juuri uudestaan, huomasin ilokseni että he ovat julkaisseet uusia levyjä sitten viime kuuleman. Uusimmalta tänä vuonna julkaistulta Havnens Perle -albumilta mieleen painui avausraita ”Hardcore Stil”, jota olen kuunnellut lähes päivittäin viimeisen viikon aikana. Joku siinä äänimaailmassa viehättää ja siinä yhdistyy perinteisen räpin kaltaiset rumpusaundit, tyylikkäät samplet, hieno väpättävä synabasso ja  ja melodinen soitanta.

Kuuntelen todella paljon instrumentaalimusiikkia ja minua kiehtoo tällä hetkellä ylipäätään musiikki, jossa yhdistetään synteettistä, orgaanista, soitettua ja sämplättyä materiaalia. Uskon tällaisten elementtien yhdistelyn olevan myös suunta, jota kohti aion kulkea myös omassa musiikissani tulevaisuudessa.

Teksti: Bad Pablo
Kuvat: Anu Rantonen