NIMI: Jaakko Ryynänen
IKÄ: 41
KOTI- JA SYNTYMÄKAUPUNKI: Kuopio
OMA FORMAATTI: Soittimet

Jaakko.
Olet viralliselta ammatiltasi tietokone/ohjelmistoasiantuntija, mutta rakennat vapaa-ajallasi myös kotikutoisia soittimia, kuten sikarilaatikkokitaroita. Kuinka tämä harrastus on alkanut ja miksi juuri sikarilaatikkokitara?

Soitinrakennus alkoi halusta opetella tekemään käsillä jotain ja löytää harrastus, jota voisi tehdä kotona. Sikarilaatikkokitaroilla on vahva historiallinen yhteys itselle läheiseen pre-war bluesiin ja sitä kautta oli luonnollista aloittaa soitinrakennus juuri niistä. Toisaalta niiden yksinkertaisuus antoi mahdollisuuden aloittaa harrastus minimaalisilla työkaluilla ja olemattomilla puukäsityötaidoilla.

Viime aikoina olen ollut vähän kyllästynyt sikarilaatikkosoittimien rakenteluun, onhan niitä tullut rakennettua vuosien mittaan toista sataa. Sinänsä soittimella taitaa Suomessa mennä aika hyvin, sillä rakentajia on jo useampia ja sikarilaatikkosoittimia käyttäviä bändejä syntyy kuin sieniä sateella. Oikeita sähkökitaroita olen vuosien mittaa rakentanut aina välillä. Nyt olen keskittynyt oman sähkökitaramallin kehittelyyn. Muutaman prototyypin jälkeen ensimmäinen varsinainen Pääsky-nimen saaneen malliston yksilö lähti juuri uuteen kotiin.

Soittimet on siis monimutkaistuneet, mutta aika kotikutoisella meiningillä tässä vielä mennään. Kellarissa, keittiönpöydällä ja olohuoneen lattialla edelleen rakennellaan.

Uunituore Pääsky-kitara syyskuussa 2019

Humu-klubin nettisivuilla Humua kuvaillaan seuraavanlaisesti: Klubilaiset ajattelevat, että elinympäristöä voi ehostaa ja muokata mieleisekseen. Humu-Klubi on lämmintä hunajaa kaupunkikulttuurimme sisäreisille.” Olet yksi kuopiolaisen Humu-klubin sekä levy-yhtiö Humu Recordsin perustajajäsenistä. Kerro tarinastasi Humun parissa, kuinka ja milloin kaikki alkoi, ja mitä kollektiiville on kuulunut viime aikoina?

Sivuiltamme löytyvä lainaus taitaa olla toisen perustajajäsenen eli Kumpulaisen Jarkon suusta. Jarkko oli järjestänyt tapahtumia jo aiemmin vanhassa kotikaupungissaan Iisalmessa, jossa myös ensimmäinen Humu-klubi pidettiin heinäkuussa 2012. Virallisesti ajatus klubista lyötiin lukkoon joskus kevättalvella 2012 kaljatuoppien äärellä Ravintola Sampossa. Jarkon ja minun lisäksi ydinryhmään on lähes alusta saakka kuulunut myös Sari Hakala. Petteri Tikkanen taas säätää klubeja Iisalmen päässä. Toki muitakin ihmisiä on ollut hyvä määrä tukemassa tekemistä.

Varmasti Humun perustamiseen oli monia syitä, kuten K-klubin katoaminen ja yleensä keikkapaikkojen vähyys (aloittaessamme taisi Henry’s Pub olla ainut säännöllisesti keikkoja suhteellisen genrevapaasti järjestävä paikka). Ainakin itse olin aika kyllästynyt omaan vikinääni siitä, että hyviä keikkoja on kaupungissa entistä harvemmin. Humu Records oli taas luonnollinen lisä Humu-klubin pyrkimykselle tukea vaihtoehtomusiikin toimijoita, etenkin alueen omia bändejä.

Eiköhän Humulla mene edelleen varsin hyvin ja homma tuntuu yhä mukavalta. Kivoja juttuja meillä on taas lähitulevaisuudessa tulossa.

Humu3v – Jaakko, Sari ja Jarkko puhaltaa kynttilät Humun kolmevuotissynttäreillä vuonna 2015

Olisiko Kuopiossa mielestäsi tilaa useammallekin Humun tapaiselle tapahtumanjärjestäjä- ja alakulttuurikollektiiville? Onko tapahtumien järjestäminen haastavaa hommaa ja mitä kommervenkkeja järkkäilyhommiin liittyy?

Tapahtumajärjestäjiä ja kollektiiveja ei varmasti koskaan voi olla liikaa, joten ehdottomasti tilaa on.

Yksinkertaisimmillaan järjestäminen on sitä, että etsitään tapahtumalle aika ja paikka sekä pyydetään sopivat esiintyjät paikalle. Sitten vaan koetetaan saada mahdollisimman monen ihmisen korvaan viestiä, että taas tapahtuu. Eli lähtökohtaisesti ei kovinkaan haastavaa. Toki aikatauluasioiden sovittamisissa ja vastaavissa asioissa voi aina olla oma säätönsä.

Mitään isompia kommervenkkeja ei tule mieleen. Esimerkiksi bändien perumisia, vaikkapa sairastapausten vuoksi, on ollut todella vähän ja aina olemme ennättäneet niihin reagoida. Joskus on tekniikan kanssa ollut myös jotain ongelmaa, mutta niistäkin aina on selvitty.

Millaisena Kuopion alakulttuuriskene näyttäytyy mielestäsi tänä päivänä? Kuinka paljon kulttuuri ja skene on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Jos positiivisista asioista lähtee liikkeelle, niin onhan meillä useampia hienoja järjestäjätahoja kuten esimerkiksi Kellari ry, Funkkaa taikka kuole -porukka ja niin edelleen.  Galleria Ars Liberan jutut on hyvä nostaa myös esille. Toisaalta tällä aikajanalla esimerkiksi Ottopoika, Pannuhuone ja Kaivuri Pub ovat alkaneet järjestää aktiivisemmin keikkoja.

Kymmenen vuotta sitten taidettiin elää aikaa, jolloin K-klubi oli jo lopettanut tai ainakin veteli viimeisiään. Kyllähän se jätti valtavan aukon Kuopioon nimenomaan musiikin puolella. Humun ja Kellarin kaltaiset tekijät toki paikkaavat tätä aukkoa omalla panoksellaan, mutta ehkä tällä hetkellä puuttuu tosiaan sellainen tila, joka itse ruokkii ja synnyttää sitä tekemistä. Matalan kynnyksen esiintymistila, jossa sisällön luovat kävijät itse epäkaupallisista lähtökohdista.

Miksi kuopiolaisen taiteilijan ei pitäisi mielestäsi ottaa Kuopiosta hatkoja ja muuttaa esimerkiksi Tampereelle tai Helsinkiin? Mikä on saanut sinut jäämään Kuopioon?

Se on varmasti aika luonnollista, että jossain elämänvaiheessa tekee mieli katsoa elämää vähän eri paikasta ja silloin on varmasti hyvä lähteäkin. Takaisin pääsee aina, mikäli alkaa kaduttaa.

On se selvää, että ei Kuopion tilanteeseen voi täysin tyytyväinen olla, mutta toisaalta on hyvä nähdä myös ne positiiviset asiat. Eihän tämä kuollut kaupunki kuitenkaan ole. Ja monet asiathan vaan odottaa toteuttamista. Eli vastuu siitä millaisen kaupungin Kuopiosta haluamme, on myös meillä asukkailla.

Tästä hyvä esimerkki oli lohduttomaksi käynyt taidegallerioiden tilanne Kuopiossa. Ars Libera ei jäänyt voivottelemaan, vaan perusti sellaisen itse.

Minullakin oli parikymppisenä kova hinku isompaan kaupunkiin. Samaan aikaan matkustelin ulkomailla aika paljon ja se vähän tasapainotti tilannetta. Jossain vaiheessa päätin sitten olla vaihtamatta alaa ja käydä opiskelut loppuun Kuopion Yliopistossa. Iän karttuessa Kuopio alkoi tuntua koko ajan paremmalta ja paremmalta paikalta asua. Samalla kaipaus isompien kaupunkien menoon ja meininkiin laantui ja aloin kaivata yksinkertaisempaa ja hiljaisempaa elämää.  Kuopio hieno paikka asua. Luonto on lähellä järvineen ja metsineen. Perusasiat täällä on kunnossa.

Jaakko

Mainitse omat suosikki kuopiolais (tai Savo)-lähtöiset artistisi. Ketä he ovat ja miksi?
Varmaan ne liittyvät sinne K-klubin kulta-aikaan 2000-luvun alkuun ja siihen kun alkoi itse päästä baariin. Eli ainakin Pirttikankaan Pekan projektit kuten Cosmo Jones Beat Machine (ja myöhemmin Faarao -nimen alla tehdyt jutut). Bluesia olin kuunnellut levyiltä paljon, niin olihan se huikeaa nähdä Cosmot livenä vetämässä omaa tundraboogietaan. Tietysti The Country Dark oli kova juttu jo silloin ja siksi olikin mukava saada julkaista Humu Recordsilla bändin kaksi viimeiseksi jäänyttä albumia. Muutenkin tuohon aikaan oli paljon hienoja bändejä kuten Supo, The Micragirls, Slideshakers, Gospel Bones, Cheese Finger Brown, Festermen, Astro Can Caravan muutamia mainitakseni.

Paljonhan täältä on tullut kovaa musiikkia ja tulee yhä. Esimerkiksi Markus Väisäsen jutut on olleet jo Taipale -bändin ajoista saakka lähellä sydäntä. Nuoremmista tekijöistä esimerkiksi Miettisen Villen projektit on tehneet vaikutuksen.

Kerro, mihin biisiin tai taideteokseen sinulla on ollut viime aikoina pieni pakkomielle.

Pakkomielteitä ei tule kyllä mieleen. Omasta levyhyllystä tulee välillä tehtyä löytöjä, kun käsiin sattuu levyjä, joita ei ole muistanut muutamaan vuoteen kuunnella. Blind Lemon Jefferssonin tuotanto on viimeinen tällainen löytö, jota on sitten tullut ahkerasti kuunneltua. Huikea artisti. Myös kirjahyllystä löytyy joitakin teoksia, joihin tulee aina vaan palattua uudelleen. Mirkka Rekolan tuotanto on itselleni läheistä.

Humu-klubin seuraava tapahtuma, ilmainen ja kaikille avoin Peider-Fest 4 järjestetään 19.10. Hotelli Iisalmen seurahuoneella.

LINKKEJÄ:

Humu-klubin kotisivut: http://www.humu-klubi.com/
Humu Facebookissa: https://www.facebook.com/HumuKlubi/

TEKSTI: SINI KIKO
KUVAT: JAAKKO RYYNÄNEN