Nimi: Milja Virtasola
Ikä: 29 
Syntymä-ja kotikaupunki: Kuopio
Oma formaatti: Valokuvaus

Milja. Kerro meille tämänhetkisestä ilmaisumuodostasi. Mikä se on ja kuinka olet siihen päätynyt?
Valokuvaaminen. Kiinnostuin valokuvaamisesta isoveljeni kautta. Isoveljeni opetti minua käyttämään 1970-luvun Yashica electro 35 filmikameraa. Kamera kuului aikoinaan ukillemme. Filmikameroissa ja filmikuvissa on mielestäni oma kiehtovuus. Nykyään kuvaan aika paljon pelkästään järjestelmäkameralla.

Mitä erilaisia taideprojekteja sinulla on vuosien varrella ollut?
Erilaisia, mielenkiintoisia bändiprojekteja ja kädentaitoprojekteja.

Mitkä asiat ajavat sinua tekemään taidetta? Pyritkö olemaan taiteessasi kantaaottava?
Luonto on kiehtonut minua aina ja sitä valokuvaan eniten. Menenmielelläni luonnon keskelle rauhoittumaan ja minulla on aina kamerani mukana. Pidän myös erilaisten musiikkitapahtuminen valokuvaamisesta. Valokuvani eivät ole kantaaottavia.


Oletko koskaan opiskellut taidetta tai luovia aloja, ja jos niin mitä siitä opit?
En ole opiskellut mutta olen kyllä ajatellut jos joskus lähtisin opiskelemaan valokuvaamista ammattiopistoon.

Millaista palautetta olet saanut, ja mitä merkitystä kritiikillä sinulle henkilökohtaisesti on?
Olen saanut kyllä kannustavaa palautetta valokuvistani. Myös negatiivista mutta olen yleensä antanut negatiivisen palautteen mennä ohi korvien. Valokuvaan sellaisia asioita mistä itse pidän ja muiden antama kritiikki ei vaikuta siihen miten valokuvaan.


Nyt seuraa ikuisuuskysymys: Mikä tai kuka on mielestäsi taiteilija?
Mielestäni jokainen ihminen on jollain tapaa taiteilija, omia vahvuuksia tietysti käyttäen. Joku on mahtava maalaamaan, joku hyvä tanssimaan, joku on luova muusikko jne.

Voiko kuka vaan mielestäsi olla taiteilija, ja onko taiteilijuus mielestäsi tietoinen valinta?
Kyllä, mielestäni kuka vaan voi olla taiteilija. Ja vain sinä itse voit määrittää sen oletko taiteilija.

Onko sinulla esikuvia? Kenen töitä sinä arvostat?
Kyllä, niitä on monia. Sally Mann, Ropert Mapplethorpe, Tsuneko Sasamoto. Heidän valokuvansa ovat mieleenpainuvia ja sykähdyttäviä.

Entä onko sinulla alter-egoa?
Ei mielestäni, olen lapsesta asti ollut ujo, herkkä ja rauhallinen. Samat piirteet näkyvät minussa vieläkin ja valokuvaamisessani.

Kyseenalaistatko koskaan sitä, miksi teet taidetta? Kuinka pääset itse yli luovista blokeista tai kuivista kausista?
Kyllä sitä välillä kyseenalaistaa mutta valokuvaamisesta on tullut sen verran tärkeää, että ilman sitä olisi vaikeaa olla. Hyviä valokuvia omasta mielestä on välillä hankala saada mutta ajatus uudesta valokuvauspaikasta antaa uutta puhtia valokuvaamiseen.


Nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta tämä on mielestäni tabuaihe joka koskettaa meitä kaikkia, ja jota on aiheellista murtaa ja tuoda ulos piilostaan.
Oletko kärsinyt mielenterveysongelmista, ja voiko taide toimia mielestäsi jonkinlaisena terapiamuotona?
Olen kärsinyt ajoittain masennuksesta ja ahdistuksesta. Kyllä mielestäni taide voi toimia terapiamuotona. Valokuvaaminen on  auttanut minua ahdistuksen ja stressin lieventämiseen.

Entä uskallatko vielä haaveilla ja uneksia? Mistä asioista sinä haaveilet?
Kyllä uskallan haaveilla ja uneksia, ehkä välillä liikaakin! Haaveilen omistavani boheemihenkisen baarin ja haaveilen kovasti myös maailmanympärimatkasta!


Kuinka tärkeää sinulle on se, että ympärilläsi ja lähipiirissäsi on luovia ihmisiä?
Kyllä mielestäni on tärkeää, että ympärillä on luovia ihmisiä. Voi oppia ja nähdä kaikkea uutta muilta luovilta ihmisiltä. Uusien kokemuksien saaminen on voimaannuttavaa.

Onko perheesi kannustanut sinua olemaan luova?
Kyllä, pienempänä lapsena ehkä olisin kaivannut perheeltä enemmän kannustamista luovuuteen. Nyt vanhemmalla iällä on hienoa kuulla, että oma perhe pitää valokuvistani. On tärkeää, että on tukijoukkoja tukemassa.


Onko sinulla luova kumppani?
Kyllä, puolisoni on taitava laulamaan ja piirtämään.

Millainen yhteisöllinen merkitys taiteella on sinulle? Työskenteletkö mielummin
yksin vai yhdessä tai kiinnostaako sinua taidekollektiivit?
Valokuvaan mielelläni yksin. Olen aina ollut yksinäinen susi valokuvieni kanssa mutta olisi kiva kuulua johonkin taidekollektiiviin myös. Olisi hienoa päästä esim. järjestämään yhteisnäyttely muiden valokuvaajien kanssa!


Millä tavoin taidekasvatusta voisi mielestäsi kehittää ja miksi?
En keksi mitään kehitettävää, en ole tarpeeksi perehtynyt asiaan.

Muuttaisitko jotakin Kuopion taiteentekomahdollisuuksissa tai kulttuuritarjonnassa?
Mielestäni Kuopioon pitäisi lisätä enemmän taiteentekomahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa. Voisi järjestää esim. erilaisia festivaalitapahtumia ja että niitä voisi järjestää kaikenikäisille.


Lopuksi: Mitä neuvoja tai rohkaisua antaisit sellaiselle henkilölle, joka on tehnyt taidetta itsekseen, jemmailut sitä  jonnekin pöytälaatikkoon, mutta ei ole jostain syystä vielä rohjennut julkaista sitä?
Juuri sellainen kuin sinä olet, olet hyvä siinä! Luota itseesi ja omaan taiteeseen!

Seuraa Miljan tunnelmallisia valokuvia instagramissa: https://www.instagram.com/mimuv/.

Teksti: Bad Pablo
Kuvat: Milja Virtasola