Nimi:Sigil Driftwood/Matti Pirskanen
Ikä: 36
Syntymä- ja kotikaupunki: Kuopio
Oma formaatti: Didgeridoo

Matti. Kerro meille tämänhetkisestä ilmaisumuodostasi. Mikä se on, ja kuinka olet siihen päätynyt?
Didgeridoo on Australian aboriginaalien perinnesoitin. Joskus parikymppisenä tutustuin bambukrääsäsoittimeen ja syksystä 2016 eteenpäin olen katusoittanut, opettanut soittoa ja valmistanut soittimia ajopuusta. Soittimieni tarina lähtee Pohjois-Norjasta jäämeren rannalta. Rakastuin Alattion karuun ilmastoon vuonna 2010, jolloin myös tein ensimmäisen ajopuisen Didgeridooni. Siitä eteenpäin olen kulkenut keräämässä Jäämeren rannoille kertyvää ajopuuta aihioikseni. Lainaan alkuperäiskulttuureja varovasti tehdäkseni omaa juttuani. Soittimella on minulle myös selkeä terveysvaikutus, jonka vuoksi haluan kertoa siitä tällekin maailmankolkalle.

Mitä erilaisia taideprojekteja sinulla on ollut vuosien varrella? Entä juuri nyt?
Tanssia, musiikkia pienissä kokoonpanoissa, maalausta, Photoshopin rajojen venyttämistä, valokuvausta, videokuvausta, e-savukkeita… Nykyään valmistan instrumentteja ja vedän workshopeja, joissa opetan Didgeridoon soittoa. Tämän lisäksi teen ystävieni kanssa musiikkia ilman sen suurempaa kiirettä stadionrokkitähdeksi sekä katusoitan, silloin kun huvittaa.

Mitkä asiat ajavat sinua tekemään taidetta ja inspiroivat sinua?
Inspiraatio tulee sisältä, niistä tunteista, jotka ovat liian hämäriä sanoitettavaksi muuten. Taiteen avulla voi hivuttautua pelkojensa ja halujensa äärelle, tajutakseen niiden merkityksettömyyden.

© Piia Luostarinen

Pyritkö olemaan taiteessasi kantaaottava?
En. Oletan ihmisten löytävän tekemisteni äärelle ilman salamotiiveja.

Oletko koskaan opiskellut taidetta tai luovia aloja, ja jos, niin mitä siitä opit?
Kyllä, Media-assistentiksi Jyväskylässä ja Toivalassa, sekä muotoilijaksi Kuopiossa. Koen, että se mitä akatemioista voi jäädä käteen, on joko tutkintotodistus tai varmennusta omista preferensseistään elämän suhteen. Olen ollut onnekas ja saanut kokea molemmat.

Millaista palautetta olet saanut ja mitä merkitystä kritiikillä sinulle on?
Olen saanut pelkästään positiivista palautetta, mitä tulee soittimiini. Katusoittaessa sitä on tullut kuultua kaikenlaista. Otan kritiikin vastaan sellaisena kuin se on. Aika nopeasti minulle valkenee, kertooko kritiikki minusta vai antajastaan. Aina on tärkeää muistaa kuunnella, sillä vain siten voi oppia.

Kyseenalaistatko koskaan sitä, miksi teet taidetta? Kuinka pääset itse yli luovista blokeista tai kuivista kausista?
Maailma on täynnä mielenkiintoista puhdetyötä. Tärkeintä, että käsillä on koko ajan jotakin tekemistä, etteivät ne työnnä tähän kroppaan tarpeettomuuttansa epäterveellisyyksiä. Kuiva kausi on lepoa varten. Siihen ei edes pidä yrittää tunkea väkisin mitään muuta, kuin halpaa markettikaljaa ja kaiken kattavaa ikävyyttä. Elämän vuorovedet on elettävä ja opittava uimaan, sillä tulva tulee takuuvarmasti aina.

Mikä tai kuka on mielestäsi taiteilija?
Samassa kropassa voi olla kaksi taiteilijaa; sen jonka muut tunnustavat taiteilijaksi ja rahoittavat, sekä taiteilija, joka tahtoisi että muut tunnustaisivat taiteilijaksi ja rahoittaisivat. Molemmat tekevät taidetta, motiivit eroavat.

Onko sinulla esikuvia? Kenen töitä sinä arvostat?
Maynard James Keenan, Bill Hicks ja Kauko Röyhkä

Onko sinulla alter-egoa? Kuka hän on, ja kuinka hän on syntynyt?
Sigil Driftwood on brändi, mutta myös pseudotodellinen entiteetti. Sen tarkoitusperät ovat itsellenikin vielä hämärän peitossa, mutta tiedän sen syntyneen totaalisesta turhautumisesta sen aikaisen elämäni näköalattomuuteen.

Oletko onnellinen? Mitkä asiat tekevät sinusta onnellisen?
Olen, kun muistan antaa pyyteettä. Kaikki itseni ulkopuolelle luomani, peilaa minulle väistämättä onnellisuutta. Siihen on hyvä pyrkiä, sillä liian usein sitä käpertyy haalimaan elämää omakseen ja muuttuu onnettomaksi vaatiessaan loputtomasti lisää huippukokemuksia.

Oletko kärsinyt mielenterveysongelmista, ja voiko taide toimia mielestäsi jonkinlaisena terapiamuotona?
Toki. Täytyisi olla aika sekaisin päästään, jotta kykenisi elämään tällaisessa ajassa ilman mielenterveyden ongelmia. Termi sinänsä on hankala, sillä se, että reagoi vahvasti ympäristöönsä ja sisäiseen maailmaansa, on enemmälti kyllä merkki siitä, että kroppa skulaa. Ei tunne-elämäänsä voi pitää vihollisenaan, jollei arvota jotakin ulkoista sen edelle ja kulje sitä karkuun. Ymmärtääkseni ainakin maalaustaideterapiaa käytetään jo. Kaikki patoutuneen ulos puristaminen on terapeuttista.

Millaiset arvot sinulla on?
Pyrin pysymään poissa pahanteosta. Olen vasemmalle kallellaan, mutta myös monin paikoin konservatiivinen. Arvostan omia rajojani ja odotan muidenkin pitävän huolta omistaan. Luonto on minulle mittaamattoman arvokas, myös ihmisessä. Takin kääntäminen on silti sallittua uudemman ymmärryksen valossa. Kenenkään ei pidä, yhtään mitään, ikinä.

Oletko henkinen ihminen? Millainen elämänkatsomus sinulla on?
Voiko joku olla olematta henkinen ihminen? Koen että moinen termi esittäytyy statuksena, vaikkei varsinaisesti kieli omaan korvaani mitään ihmisestä. Olen mitä luultavimmin eheyteen pyrkivä kosminen narri. Olen buddhalainen, animistinen, shamanismista sekä kaaosmagiasta ammentava, jatkoriparin käynyt Diskordianisti paavi, sekä tämän väliaikaisen ja yhteisen olevaisuutemme ystävä.

Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta?
Ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys. Sen, mitä ilmastonmuutokselle tulisi tehdä, jätän tutkijoiden vastattavaksi. Hiljaa hihittelen silti aikuisten ihmisten kiukuttelulle, kun joutuvat vihdoinkin syömään lautaselta ne vihreät, ehkä myös pian pesemään pyllynsä vedellä puhtaaksi ja jopa kävelemään paikkoihin kahdella terveellä jalallaan.

Millaisista asioista haaveilet?
En mä kyllä kai paljoakaan haaveile. Teen, mitä on käytettävissä olevilla resursseilla mahdollista intohimoani seuraten. Melko spontaanisti tulee liikuttua erinäisten mukavuus- ja epämukavuusalueiden lomittumissa. Haaveet konkretisoituvat yleensä sellaisina ahaa -elämyksinä tilanteiden osuessa kohdalle; ”ainiin, vähän aikaa sittenhän mä halusin elämääni tämmöisen kokemuksen ja tässä se nyt on”.

Kuinka tärkeää sinulle on se, että ympärilläsi ja lähipiirissäsi on luovia ihmisiä?
Onhan se tärkeää. Luovuus on tarttuvaa. Luovat ihmiset ovat usein hyväksyvämpiä erilaisuudelle, joten sellaisessa kasvualustassa sitä ihminen useimmiten viihtyy parhaiten.

Millainen yhteisöllinen merkitys taiteella on sinulle? Työskenteletkö mieluummin yksin vai yhdessä, tai kiinnostaisiko sinua liittyä johonkin taidekollektiiviin?
Yhdessä luominen pakottaa itselle hämärässä piileviä potentiaaleja päivän valoon. Flow -tilaan voi päästä sekä yhdessä, että yksinkin. Muiden apinointi hyvällä maulla, on paras tapa oppia löytämään omat mieltymykset tehdä asioita ja olla esillä tekemistensä kanssa. Taidekollektiivi kiinnostaa kyllä.

© Piia Luostarinen

Mainitse viimeisin teos (levy, kappale, elokuva, maalaus tms.) ja asia, johon sinulla on viime aikoina ollut pieni pakkomielle.
Kuusumun Profeetta – Kovin lentäen kotiin kaipaan

Millä tavoin taide mielestäsi voi muuttaa maailmaa? Millä tavoin sinä tahtoisit muuttaa maailmaa?
Taide notkistuttaa konkretiaa, vapauttaa suorittamisesta, lisää aivojen plastisuutta ja muistuttaa elämän väliaikaisuudesta. Kun minä olen keisari, ihmiset eivät enää usko talouskasvuun ja heidän potentiaalinsa on laissa määritetty yksityisomaisuudeksi, jota ei saa enää vaihtaa rahaksi epäreilulla kurssilla.

Mikä teos sinua on viimeksi puhutellut?
Härmälän Mimosa – Prometeus noussee

Muuttaisitko jotakin Kuopion taiteentekomahdollisuuksissa tai kulttuuritarjonnassa? Voisitko vertailla koti- ja syntymäkaupunkiesi mielentiloja keskenään?
Kaupunki voisi satsata matalakynnyksisten ja yhteiskäyttöisten työtilojen lisäämiseen ja täten ohjata nuoria pois torilta norkoilemasta. Yhteisöllisyys ja erityisesti yhdessä, ei-niin-vakavien asioiden tekeminen, toimivat tehokkaana keinona ehkäistä syrjäytymistä ja riippuvuuksien syntymistä.

© Piia Luostarinen

Lopuksi: Anna neuvoja ja rohkaisua sellaiselle henkilölle, joka on tehnyt taidetta itsekseen, mutta ei ole jostain syystä vielä rohjennut julkaista sitä.
Harvoin luovuutta pulppuavalla sielulla on valmiina ne rajat ja raamit, jossa ilmaisu pääsee heti vastaanottajalle asti. Täytyy kokeilla ja lyödä päätään seinään, opetella tekniikoita ja tapoja luoda. Pitkälti se on rajoitteiden ja esteiden raivaamista omasta ajattelusta. Kaikki pienikin vimma kannattaa aina puristaa ulos. Kakka saa myös haista kakalta. Se mitä muut sinusta ajattelevat, ei kuulu sinulle tippaakaan.

Sigil Driftwoodin sivut facebookissa:https://www.facebook.com/sigildriftwood/

Teksti:  Bad Pablo
Kuvat: Sigil Driftwood, Piia Luostarinen