Ensinhän toki kiellettiin yli 10 hengen kokoontumiset mutta pienissä tiloissa oleilua pyydettiin välttämään, varsinkin kun jokainen treenikämpälle kokoontuva on omista ruokakunnistaan ja vaikutuspiireistään. Eipä sinällään ollut välttämätöntä tarvettakaan. Levy oli juuri äänitetty studiossa – miksauksia viilailtiin masterointia varten. Keikoillekin sai heittää hyvästit: ainoat alustavasti sovitut kun olivat juurikin toukokuulle, joka menisi vielä poikkeusoloissa.

No, bändin jäsenetkin olivat tahoillaan joutuneet etätöihin tai etäopetukseen. Koko perheen sairastuessa kuume- ja mahatautiin yksi bändin jäsenistä oli syystäkin kotikaranteenissa – koronaviruksesta ei onneksi ollut kuitenkaan kyse. Aktiviteettia siis kaivattiin etätöiden ulkopuoliselle ajalle. Onneksi jokaisella jäsenellä oli sen verran äänityslaitteita kotona hallussaan, että musiikkia saattoi tallentaa etänä – bänditreenejä verkkoyhteyden välityksellä ei sentään lähdetty etänä pitämään.

Niinpä päätimme äänittää varsinaisen albumin julkaisua odotellessa biisejä, joita oli jo treenailtu, mutta jotka eivät olleet joko ihan valmiita tai niitä ei kelpuutettu levylle mukaan. Niinpä minä aloitin eräänkin kappaleen äänityksen istumalla yksiön lattialla kuulokkeet ja basso kiinni raiturissa ja soitin talteen iskelmäinstrumentaalin bassoraidan klikin tahdissa. Varmuuden vuoksi soitin talteen myös demokitaran, jotta ei jäisi epäselvyyttä missä soinnussa tai missä kompissa ollaan menossa – kappale kun sisälsi tyylilajin vaihteluita. Raitojen siirto tietokoneelle ja nimettyinä pilvipalvelun kansioon, josta muistaakseni kosketinsoittaja otti ne kuultavaksi soittaakseen omat osuutensa varastohuoneeseen perustetussa
miesluolassa. Rumpali soitti osuutensa sähkörummuilla autotallissa ja ainoastaan kitaristi pääsi äänittämään pelipaikoille eli treenikämpälle. Hän myös löi raidat nippuun eli miksasi ja masteroi kappaleen.

Kappale päätettiin laittaa myös digitaalisiin alustoihin jakoon, kuten tuleva albumikin. Tehdäänpä siis promootiomielessä videokin. Kappaleen slaavihenkisyys vaati ripauksen rappiota ja Neuvostoliittoa. Niinpä se kuvattiin vanhan, osiksi puretun vaneritehtaan raunioissa – joukkokohtauksissa eli kimppasoittotilanteissa turvavälejä noudattaen raikkaassa ulkoilmassa: jopa niin raikkaassa että kesken ilta- auringon alkoi satamaan lunta. Näin saatiin videolle autenttista kohinaa, jota ei tarvinnut keinotekoisesti luoda jälkikäsittelyssä. Ja niin kävi, että videomateriaalista poimitut ruudut toimivat promokuvina ja materiaalina levyn kansiin.

Etätyöskentely tuli osin jäädäkseen, lähdin nimittäin kesäksi töihin 350 kilometrin päähän. Täällä minulla ei tosin ole äänityslaitteita mukana laisinkaan. Viikko takaperin kotipuolessa käydessäni pidimme ensimmäiset
treenit sitten maaliskuun alun ja totesin, että tehkääpäs ne keskeneräiset biisit sillä aikaa valmiiksi kunnes tulen kotimaisemiin seuraavan kerran. Jos keikkoja ei järjesty vallitsevan tilanteen sekavuuden takia, lienee syytä järjestää striiminä etäkeikka. Treenilivejä on ajan saatossa pidetty useita – mukaan lukien viime syksyinen bändin 10-vuotisjuhlakeikka.

Etänäkin siis onnistuu.

Kirjoittaja on kesäksi maisemaa vaihtanut musiikin moniottelija.