PAHA-VIITANEN – VIHREÄT KASVOT
HUMU RECORDS
2020

Minua pyydettiin kirjoittamaan Paha-Viitasen Vihreät kasvot -levystä. Minä kirjoitan.

Luettuani bändin nimen yhdistin ensimmäiseksi Viitasen terveyskeskuslääkäriini. Hän ei tosin ole paha, kai.

”Siis saanhan tanssin viimeisen, kai?”

Mikäli laulaa karaokessa kyseistä Rauli Badding Somerjoen kappaletta, kannattaa mainita mikkiin joka kerta tuon säkeen lopuksi ettei ”kai” tarkoita ketään miespuolista henkilöä, ellei sitten oikeasti halua jollekulle Kai -nimiselle henkilölle laulua omistaa. Sekin on ihan ok!

Tiedonhaku intterwebistä kertoo Paha-Viitasen olevan bändin lisäksi myös lammentapainen Nilsiän ja Varpaisjärven rajamaastossa.

Huomaan haluavani kuunnella levyn kasettimuodossa, vaan kasettia ei näytä kirjoitushetkellä olevan vielä saatavana. Kuuntelen biisit siis YouTubesta ja melkein joka biisin välissä myös mainoksia.

Miksi mainokset ovat nykyisin niin huonoja? Milloin olet viimeksi nähnyt hyvän mainoksen? Itse muistelen tämän tapahtuneen viimeksi ysärillä.

Vilkaisen nopeasti kappaleiden nimiä. Etenkin Varpaisjärvi ADD pistää silmään.

Levyn ensimmäinen biisi, Perverssit aaveet on levyn tarttuvin. Kitarakuvio jää korvamatona päähän. Misantrooppinen -kappaleessa soi levyn kitaravetoisuuden joukosta erottuva viulu sekä lyhyt kosketinsoitinsoolo, jonka tatsista tulee mieleen The Micragirls -yhtye. Viulu voi myös olla Pekka Pirttikankaan kitaratyöskentelyä, mielenkiintoinen soundi joka tapauksessa.

Laulettaessa kirkkaista tähdistä ja haudoista ja etenkin kuuluessa kaasukuplien pulputtavia ääniä b-kauhuelokuvien tyyliin, olen varma että tämän täytyy olla se Varpaisjärvi -biisi! Katson kappalejärjestystä mutta eihän se ollutkaan se, vaan Vihreät kasvot.

Pian seuraisi Suokatu 13. Asiaa! Koska biisissä lauletaan lihapullapitsasta, sen on pakko kertoa Kuopion Suokadun ja Puijonkadun risteyksessä vielä vähän aikaa sitten pystyssä olleen rakennuksen yläkerrassa olleesta ravintolasta, huomaan ajattelevani.

Joka kerta kulkiessani rakennuksen ohi pistin merkille ettei ravintolassa koskaan näkynyt yhtään asiakasta tai sen koommin henkilökuntaakaan. Kesäisin ainoa elonmerkki oli katossa pyörivä tuuletin, talvisin keltaiset, himmeät hehkulamput. Toisella puolen tietä sijaitsi kaupungin ainoa Sexi-kauppa. Nykyisin tilalla on kässäkerho.

Googlettaessani kyseisen ravintolan nimeä ensimmäistä kertaa ikinä, löydän ainoastaan yhden arvostelun joka on päivätty täsmälleen samana päivämääränä tätä juttua kirjoittaessani mutta kymmenen vuotta aikaisemmin. Mielenkiintoista!

Tarkistan Suokatu kolmentoista sijainnin inttervepistä ja huomaan sen sijaitsevan muutaman korttelin alempana. Ei näissä oletuksissani ole näköjään mitään järkeä, olen aivan hakoteillä! Lihapullapitsasta joka tapauksessa lauletaan, mistä tuli mieleeni isäni tekemät erinomaiset lihapullat nimeltään kreikkalaiset lihapullat. Resepti:

Kreikkalaiset lihapullat:

Tee tavallinen lihapullataikina mutta lisää joukkoon fetajuustoa, oliiveja sekä valkosipulia.

Levyn vahvuuksia on Mika Sollaksen laulutyöskentely. Se yksinkertaisesti toimii. Kuulen hänen laulavan ensimmäisen kerran suomeksi. Huomioni kiinnitti useampaan kertaan hyvin mielenkiintoinen fraseeraus; välillä kuulostaa aivan kuin suomen -ja englannin kieli sekoittuisivat keskenään. Parhaimpana esimerkkinä tästä levyn aloitusbiisi sekä sen lopussa olevat ”Nyt sul on! (?)” -huudot jotka voisivat kuulua yhtä hyvin johonkin The Doorsin biisiin, diggaan.

Kokonaisuutena levy näyttäytyy tummanpuhuvana. Hienoin hetki on A-puolen päättävä Piilosilla. Se on, kuunnelkaa vaikka itse.

Teksti: Mikko Virtasola
Kuvat ja video: Paha-Viitanen/Humu Records