MUSTAJOKI – Kuusi Vuotta Sitten 

Kuusi vuotta sitten on Mustajoen järjestyksessään neljäs EP. Tuoreella levyllä jatketaan melko samankaltaisissa tunnelmissa kuin edeltäjällään Matkalaukkulauluja, mutta yleisvire on vähän räväkämpi.

Viisi biisiä sisältävä plätty on selkeä kattaus pop-rokahtavia biisejä. Saundit on tuotettu mukavan möyheäksi ja tummasävyiseksi, voisiko sanoa jopa suoturpeiseksi.

Solisti Marjo Vornasen lauluskaala on täsmentynyt viime albumilta vieläkin tummemmalle asteikolle, ja tältä kuulemalta yhtyeen saundimaailma on muutoinkin tiivistynyt ja jollain tavalla tiukentunut. Oma juttu on selkeästi löytynyt ja nyt sitä kelpaa hioa.

Omat suosikkibiisini levyltä ovat sähäkkä jorausbiisi Pakulla Nepaliin ja Anna anteeksi maalaisuuteni, muutan huomenna kaupunkiin.

BIZZARRO JA JUKKA NISSINEN – Taipale Broadcast (Vol 1)

Vieremän original Cowboy Jukka Nissinen on lyönyt hyntyt yhteen instrumentaaliyhtye Bizzarron kanssa. Liitosta syntyneen albumin, Taipale Broadcast Vol 1:n on tuottanut kuopiolainen Humu Records, ja se sisältää runsaat kymmenen biisiä.

 

Jukka servaa suoraviivaista maalaisrunouttaan kieli poskessa hyvin letkeiden sointukulkujen päälle. Nyt ei stressata mistään, eikä kiirehditä yhtään minnekään. Levyä kuunnellessa tulee fiilis kuin istuisi kaverin kanssa paikallisessa ja olisi kuuntelemassa näitä tajunnanvirtaan pohjaavia kipaleita kylmä bisse kädessä. Meno on rento, nyt ei imeskellä mitään sitruunoita.

Omat suosikkibiisit tältä plätyltä ovat Rankaisen Lempeydellä ja Avaruus on kotini.

TAKEZO – Reality Left Behind

Kuopiolainen doom-metallibändi Takezo ahkeroi vuoden alusta asti toisen EP:nsä kanssa. Viimein lokakuun alussa ilmestynyt lopputuotos on suorastaan magneettinen.

Sanoitusten inhorealismissa tarvotaan toisinaan kuin tervassa. Kun ihmiset vetäytyivät keväällä bunkkereihinsa vessapaperien ja säilykepurkkiensa kanssa, ilmassa oli samankaltaista tuomionpäivän makustelua kuin biisissä Chernobyl. Myös Yad Unnysissa todetaan: ”No one can help me, not Jesus Christ.” Nyt ollaan syvällä pimeässä.

Levy on tuotettu ja miksattu edeltäjäänsä kunnianhimoisemmin, ja sen kuulee lopputuloksesta. Monikerroksisuus ja laskelmoitu saundien ilkeys valuu korvakäytäviin kuin muste.

Toisin kuin hyvin monen muun stonerbändin laulajan taholta, Niko Oikarisen vokaaleista kuulee, mitä mies laulaa. Lisäpropsit tipahtaa upeasta kansikuvasta vastanneelle kuopiolaiselle Antti Paroselle.

Kuuntelijan lempparit tältä Ep:ltä olivat Demons ja Chernobyl.

Teksti: Sini Kivikoivu